|
kirjaudu sisään :: |
|
»etusivu
arkisto
asiaa fanfictionista
sivusto |
Anturajalan oivallus kirjoittanut loora [palaute - 7] 
ANTURAJALAN OIVALLUS A/V: mun ihan eka ficci!!! *ylpeä* eli saattaa olla vähän outo... rakentavaa palautetta olisi kivaa toki saada niin voi seuraavaan sitten parannella asioita... ”En ymmärrä minne hän taas katosi”, sanoi James haroen hiuksiaan. ”Hän sanoi äitinsä sairastuneen”, vastasi Sirius. ”Mutta niinhän oli viime kuussakin!” ”Ehkä hänen äidillään on jokin vakava sairaus”, ehdotti kuukarttaa piirtävä Peter. ”Voisiko joku ystävällisesti auttaa minua tämän kanssa?” ”Kädetön jätkä”, Sirius mutisi. ”Annahan minä katson…” ”Tänään on täysikuu”, James totesi vilkaistessaan karttaa Peterin olan yli. ”Niin on”, Sirius myönsi. ”Ei ei ei, Peter! Kuu ei voi enää täysikuusta suurentua! Se pienenee kunnes on uusikuu.” ”Remuksen äidillä taitaa olla kuuhulluus, tai sitten hän sairastaa kuuflunssaa”, James sanoi mietteliäänä. ”Kuinka niin?” Sirius uteli. ”Mistä niin päättelit?” ”Hän sairastuu jo ties monennen kerran täydenkuun aikaan”, James selitti. ”Sattumaa”, Peter mutisi, mutta sekä Jamesin, että Siriuksen kasvot olivat muuttuneet mietteliäiksi. *** Remus Lupin saapui taas Tylypahkaan seuraavana iltana. Hänen kolme parasta ystäväänsä, James Potter, Sirius Musta ja Peter Piskuilan, odottivat häntä jo rohkelikon oleskeluhuoneessa. ”Terve taas, Remus!” Sirius huudahti ja Remus istui muhkeaan nojatuoliin virnistäen. Hänen silmiensä alla oli tummat pussit, jotka kielivät väsymyksestä ja valvotusta yöstä. ”Miten äitimuorisi jakselee?” James kysyi. ”Mi-? Ai, hän… hän voi jo paremmin”, Remus vastasi. ”Mikä hänellä oli?” Peter kysyi. ”Ei kai mitään vakavaa…?” ”Ei, ei tietenkään!” Remus vastasi. ”Kuuhulluus?” Sirius ehdotti ja Remus säpsähti. ”E-ei mitään sellaista”, Remus änkytti. ”Miten niin? Mistä niin arvelit?” ”Kunhan arvasin”, Sirius vastasi olkiaan kohauttaen. ”Ajattelin vain, että hän sairastui taas täydenkuun aikaan…” ”Ni-niinkö?” Remus kysyi ja näpersi hermostuneena nojatuolin punaista kangasta. ”Se… se on vain sattumaa.” ”No mikä hänellä sitten on?” James kysyi. ”Ymmärrän kyllä, jos et halua puhua siitä, mutta –” ”Kuulkaa, kaverit, minä taidan mennä nukkumaan. Olen hirveän väsynyt kaikesta valvomisesta”, Remus sanoi, nousi ja katosi poikien makusaleihin. ”Minähän sanoin!” Peter sanoi, kun ovi oli napsahtanut kiinni Remuksen jäljessä. ”Se oli vain sattumaa!” ”Tuntuuko sinusta siltä, Sirius”, James keskeytti kovaan ääneen, ”että Remus ei kerro meille kaikkea?” ”Hyvin paljon siltä”, Sirius vastasi. Peter katsoi heitä kumpaakin vuorotellen ja vajosi huokaisten syvemmälle nojatuoliinsa. Taas hän jäi alakynteen. *** Seuraavana päivänä heillä oli pimeyden voimilta suojautumisen tunti, jolla he käsittelivät kuunkierrosta riippuvaisia olentoja. Heidän opettajansa, professori Gudbad, katseli luokkaa pienillä torakkasilmillään ja karautti kurkkuaan. ”Kuunkierrosta riippuvaisia olentoja on monenlaisia ja yllättävän monia lajeja, joista puoliakaan te ette varmasti ole koskaan edes kuulleet”, professori Gudbad aloitti ja pari tyttöä kikatti. Professori Gudbad kurtisti heille kulmiaan. ”Varmasti meistä jokainen tuntee naiset”, hän lisäsi ja tytöt kikattivat entistä enemmän. James vilkuili heitä ja iski silmää, kun pari tyttöä porukasta katsoi hänen suuntaansa. ”Joka tapauksessa en ajatellut kertoa teille enempää… öhöm… meidän kaltaisistamme olennoista, vaan yhdestä ehkä tunnetuimmista lajeista, joka on kovinkin riippuvainen kuusta”, professori jatkoi luennointiaan. ”Ihmissusista.” Luokasta kuului hiljaista supinaa. Tytöt eivät enää kikattaneet, vaan katsoivat professoria jopa hieman kiinnostuneina. ”No niin, kuka teistä osaisi kertoa ihmissuden ja tavallisen suden eroavaisuuksista?” professori Gudbad kysyi tiiraillen luokkaa. Remus nosti kätensä ylös, mitä kukaan ei hämmästellyt, sillä Remus oli tunnetusti hyvä koulussa ja oli mitä todennäköisimmin törmännyt ihmissuden ja tavallisen suden eroavaisuuksiin jossain kirjassa. ”Herra Lupin?” ”Ihmissuden kuono on erimuotoinen, kuin tavallisen suden, niiden hännässä on tupsu ja niiden pupillit ovat erilaiset”, Remus luetteli. ”Hienoa, herra Lupin, viisi pistettä rohkelikolle!” professori Gudbad sanoi ilahtuneena. Lopun tuntia he lukivat kappaleen ihmissusista ja tekivät muistiinpanoja. He saivat läksyksi kirjoittaa kolmen jalan pituisen tutkielman jostain kuunkierrosta riippuvaisesta olennosta – lukuun ottamatta naista. ”Mistä te aiotte tehdä?” kyseli Peter koko matkan lounaalle saakka. ”En ole varma vielä”, Sirius vastasi raapien päätään mietteliäänä. ”Luultavasti ihmissusista. Ne ovat yleisimpiä ja niistä löytää luultavasti eniten tietoa.” ”Minäkin taidan tehdä ihmissusista”, James sanoi. ”Entä sinä, Remus?” ”En oikein tiedä vielä”, Remus vastasi raapien Siriuksen tavoin päätään mietteliäänä. ”Pakko on kai myöntää, että se nainen olisi ollut mielenkiintoinen aihe”, Sirius sanoi virnistäen, tökkäsi Jamesia kylkeen ja nyökkäsi kohti heidän ikäisiään rohkelikkotyttöjä. James virnisti takaisin ja niinpä he menivät lounaalle Suureen Saliin kummatkin suu leveässä virneessä. *** Sinä iltana James ja Sirius istuivat myöhään kirjastossa tekemässä tutkielmaansa ihmissusista. Remus ja Peter olivat oleskeluhuoneessa (niin he ainakin olivat sanoneet) tekemässä omia tutkielmiaan vampyyreista. ”Pitäisikö tähän kirjoittaa muuttumisesta?” James kysyi Siriukselta. ”Voisi se olla ihan hyvä ajatus”, tämä myönsi nyökytellen. Hetken kuluttua Sirius pudotti yhtäkkiä sulkakynänsä kädestään. James katsoi häntä kysyvänä. ”Mitä nyt?” hän kysyi täysin ymmällään. ”James”, Sirius sanoi käheällä äänellä. Hänen komeat kasvonsa olivat valahtaneet kalmankalpeiksi. ”Mitä?” ”James, Remus on ihmissusi.” ~ The End ~ |
| Näillä sivuilla olevat tarinat perustuvat JK Rowlingin luomiin hahmoihin ja tilanteisiin, joiden tekijänoikeudet kuuluvat mm. Bloomsbury Booksille, Scholastic Booksille, Raincoast Booksille ja Warner Bros. Inc:lle. Suomenkieliset käännösoikeudet omistaa kustannusosakeyhtiö Tammi. Sivusto pohjautuu eFiction-scriptiin. |